Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(129)
- ► marraskuuta (7)
-
▼
lokakuuta
(10)
- Kaiken hetkellisyys iski häneen aamukahvipöydässä
- Hän näki ihmiset ja heidän pitkät varjonsa
- Hän oli rimpuillut jo kauan, mutta irtipääseminen ...
- Hän tajusi kyllä kuinka erilaisia he kaksi olivat
- Päivät vilistivät ohi, mutta hän pysyi paikallaan
- Häneltä meni kauan käsittää, ettei kaikki ollut ih...
- Unet muuttuivat yhä oudommiksi ja hän alkoi nähdä ...
- Aika rypisti hänen ihonsa, öisin hän raapi itsensä...
- Toisinaan hän hautoi pientäkin päätöstä päiväkausia
- Tähän seinään hän päätänsä hakkasi
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2010
(6)
- ► joulukuuta (6)
Hän taitaa olla sukua minulle. Suuret päätökset syntyy hetkessä, mutta pienissä voi mennä aikaa.
VastaaPoistaUpeita heijastuksia ja kerroksia.
VastaaPoistaKirjailijatar: Miten sitä joskus jääkin hautomaan!
VastaaPoistaKatselija: Heijastukset ja kerrokset, sellaisia sitä etsii ihmisessäkin.