Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(129)
- ► marraskuuta (7)
-
▼
lokakuuta
(10)
- Kaiken hetkellisyys iski häneen aamukahvipöydässä
- Hän näki ihmiset ja heidän pitkät varjonsa
- Hän oli rimpuillut jo kauan, mutta irtipääseminen ...
- Hän tajusi kyllä kuinka erilaisia he kaksi olivat
- Päivät vilistivät ohi, mutta hän pysyi paikallaan
- Häneltä meni kauan käsittää, ettei kaikki ollut ih...
- Unet muuttuivat yhä oudommiksi ja hän alkoi nähdä ...
- Aika rypisti hänen ihonsa, öisin hän raapi itsensä...
- Toisinaan hän hautoi pientäkin päätöstä päiväkausia
- Tähän seinään hän päätänsä hakkasi
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2010
(6)
- ► joulukuuta (6)
"... ja varjot jotka seuraa, ovat samettia." Tässä ei korallihelmiä näy, mutta samettia sitä enemmän!
VastaaPoistaVärit ovat kuin keskiaikaisesta maalauksesta.
Kaunista, kaunista. Kuva on olemassa, tämä ei katoa enää.
Saisinko tämän näyttelyyn?
Kauniit värit.
VastaaPoistaKukoistus on hetkellistä, mutta kuolema ei.
Verkkoperhonen: Mikä ihana sitaatti! Keskiaikaisia maalauksia olenkin viime aikoina katsellut alituiseen ihan toista projektia varten, miten jännittävää, että näet värien yhteyden. Täysin tiedostamatonta toimintaa itsellä. Tuovi: Ihmeen kaunis lause: "Kukoistus on hetkellistä, mutta kuolema ei". Säälimätöntä ja selkeää.
VastaaPoista