Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(129)
- ► marraskuuta (7)
-
▼
lokakuuta
(10)
- Kaiken hetkellisyys iski häneen aamukahvipöydässä
- Hän näki ihmiset ja heidän pitkät varjonsa
- Hän oli rimpuillut jo kauan, mutta irtipääseminen ...
- Hän tajusi kyllä kuinka erilaisia he kaksi olivat
- Päivät vilistivät ohi, mutta hän pysyi paikallaan
- Häneltä meni kauan käsittää, ettei kaikki ollut ih...
- Unet muuttuivat yhä oudommiksi ja hän alkoi nähdä ...
- Aika rypisti hänen ihonsa, öisin hän raapi itsensä...
- Toisinaan hän hautoi pientäkin päätöstä päiväkausia
- Tähän seinään hän päätänsä hakkasi
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2010
(6)
- ► joulukuuta (6)
Taas niin herkullinen yhteys kuvan ja otsikon välillä. Minä nautin näistä. Laitoin sähköpostia, olisi kiva tavata, tajuta kuinka samanlaisia ja erilaisia voimme olla :)
VastaaPoistaVälillä osuu, välillä menee ihan metsikköön. Hauskaa harhailua tämä on ollut, yritän olla suorittamatta, esittämättä ja tarjoilematta. Ihmisiin tekisi mieli siirtyä, käsiin ja kasvoihin, mutta se on toinen tarina, tämä on kerrottava ensin loppuun. Maalausta kohti, tavarasta irti!
VastaaPoista