Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(129)
- ► marraskuuta (7)
-
▼
syyskuuta
(18)
- Sen portin luona hän teki päätöksensä
- Niillä mustikoilla hän värjäsi suunsa
- Tässä hän lausui ne sanat, jotka nostivat kaupungi...
- Se oli se hetki, jolloin päässä alkoi raksuttaa
- Siinä oli se hevonen, joka pelkäsi peilikuvaansa
- Se oli se pöytä, joka oli katettu
- Se oli se kuu, jonka hän minulle taivaalta nouti
- Se oli se tuoli, joka puuttui siitä pöydästä
- Tässä oli se lappu, jossa oli se osoite
- Siellä missä vähiten odottaa
- Putipuhdasta
- Joku uskoi mainokseen ja puri
- Sana kerrallaan
- Koiratkin viihtyisivät
- Seinäpitsiliina
- Valoisaa syksyä
- Minun paikkani
- Tanssilattialla
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2010
(6)
- ► joulukuuta (6)
Syksynvoimakkaita nämä viimeisimmät kuvasi. Pidän. Kaikki saatavissa oleva energia tarvitaan, kun valmistaudutaan vajoamaan talven syvään ja häämärään syliin.
VastaaPoistaKiitos! Jotenkin on sellainen olo, vahvojen värien ja maahan juurtumisen kaipuu, valon ja lämmön säilömisen vimma.
VastaaPoista