Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(129)
- ► marraskuuta (7)
-
▼
syyskuuta
(18)
- Sen portin luona hän teki päätöksensä
- Niillä mustikoilla hän värjäsi suunsa
- Tässä hän lausui ne sanat, jotka nostivat kaupungi...
- Se oli se hetki, jolloin päässä alkoi raksuttaa
- Siinä oli se hevonen, joka pelkäsi peilikuvaansa
- Se oli se pöytä, joka oli katettu
- Se oli se kuu, jonka hän minulle taivaalta nouti
- Se oli se tuoli, joka puuttui siitä pöydästä
- Tässä oli se lappu, jossa oli se osoite
- Siellä missä vähiten odottaa
- Putipuhdasta
- Joku uskoi mainokseen ja puri
- Sana kerrallaan
- Koiratkin viihtyisivät
- Seinäpitsiliina
- Valoisaa syksyä
- Minun paikkani
- Tanssilattialla
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2010
(6)
- ► joulukuuta (6)
Putipuhdasta-kuvan jälkeen olevat kuvat ovat ihan oma sarjansa, josta muodostuu tarina. Miten se jatkuukaan? Odotan. Loistavia kuvia.
VastaaPoistaKiitos! Paalupäivä lähestyy ja pian pitää valita ne viisikymmentä kuvaa, jotka tulevat näyttelyyn. Itsellä suunta alkaa pikku hiljaa hahmottua ja pois karsiutuvat maisemakuvat, sisustuskuvat, ihmiskuvat, eläinkuvat, tunnelmakuvat. Jäljelle jää joukko maalaukselliseen suuntaa kaatuneita kuvia. Tiedä häntä sitten mitä se on valmiina? Tyttäreni kuratoi. Mutta mitkä kuvat sinä haluaisit nähdä suurina?
VastaaPoistaMinä haluaisin nähdä tämän! Ne kuvat, joissa on mietittävä ennen kuin ne aukeavat, kiehtovat eniten.
VastaaPoistaVerkkoperhonen: Kiitos! 2 kuvaa viidestäkymmenestä valittu!
VastaaPoistaVoiko sinulle laittaa toivomuslistan tulemaan?
VastaaPoistaMilloin on paalupäivä? Ensi viikolla alkuviikosta olen taas koneeni ääressä ja voisin yrittää silloin.
Tämä.
VastaaPoistaJoulukuuhun tässä on aikaa.
VastaaPoistaTämän - film noir -kuvan. Ja sen ihan alun vallankumouksen.
VastaaPoista