Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(129)
- ► marraskuuta (7)
-
▼
syyskuuta
(18)
- Sen portin luona hän teki päätöksensä
- Niillä mustikoilla hän värjäsi suunsa
- Tässä hän lausui ne sanat, jotka nostivat kaupungi...
- Se oli se hetki, jolloin päässä alkoi raksuttaa
- Siinä oli se hevonen, joka pelkäsi peilikuvaansa
- Se oli se pöytä, joka oli katettu
- Se oli se kuu, jonka hän minulle taivaalta nouti
- Se oli se tuoli, joka puuttui siitä pöydästä
- Tässä oli se lappu, jossa oli se osoite
- Siellä missä vähiten odottaa
- Putipuhdasta
- Joku uskoi mainokseen ja puri
- Sana kerrallaan
- Koiratkin viihtyisivät
- Seinäpitsiliina
- Valoisaa syksyä
- Minun paikkani
- Tanssilattialla
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2010
(6)
- ► joulukuuta (6)
Onpa mystinen, kolmiulotteinen - kuin kuvaan olisi liimattu liuskoja päälle. Neljä eri todellisuutta.
VastaaPoistase, haluaisinko nähdä tämän suurena vai en, riipuu vähän siitä, miten värejä ja kontrastia käsitellään... ihan näineen ei ehken kestä suuruutta, vaikka onkin hieno kuva...
VastaaPoista