Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(129)
- ► marraskuuta (7)
-
▼
syyskuuta
(18)
- Sen portin luona hän teki päätöksensä
- Niillä mustikoilla hän värjäsi suunsa
- Tässä hän lausui ne sanat, jotka nostivat kaupungi...
- Se oli se hetki, jolloin päässä alkoi raksuttaa
- Siinä oli se hevonen, joka pelkäsi peilikuvaansa
- Se oli se pöytä, joka oli katettu
- Se oli se kuu, jonka hän minulle taivaalta nouti
- Se oli se tuoli, joka puuttui siitä pöydästä
- Tässä oli se lappu, jossa oli se osoite
- Siellä missä vähiten odottaa
- Putipuhdasta
- Joku uskoi mainokseen ja puri
- Sana kerrallaan
- Koiratkin viihtyisivät
- Seinäpitsiliina
- Valoisaa syksyä
- Minun paikkani
- Tanssilattialla
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2010
(6)
- ► joulukuuta (6)
Tää on hieno. Kaikki ovat...syksy on nytkähtänyt liikkeelle sellaisella vauhdilla, etten ole meinannut penkillä pysyä :) Olisi kiva nähdä, kun illat pimenee ja kujeet paranee. Halauksia täältä!
VastaaPoistaKiitos, kaunis! Ihan sama tunne: syksy kuin myrskytuuli! Kaikki tapahtuu niin hurjaa vauhtia! Huomenna lennän tuonne syysparvekkeelle kuin merenlahdelta etelään suuntaava lintu. Kirjoittelen siellä viikon, sitten palaan. Ja pian sinne joen rantaan käveleksimään. Tavataan, tavataan. Ja mitäs sanot, olisiko lukupiirin perustaminen mitä?
VastaaPoistaOi, Lukupiiri? Olen joskus ajatellut sellaista. Heti rupesi ajatus ujostuttamaan, että eihän minulla mitään hienoa, analyyttistä ja järkevää sanottavaa voi mistään kirjoista olla. Mulle on varmaan jäänyt joku trauma kirjallisuuden opiskeluista. Joo, siis mukana olen, aina valmis kaikkeen. Nolaamaan itsensä ja silleen :)
VastaaPoistaNyt on sellainen olo, että yhdessä lukeminen ja luetun puiminen olisi mahdottoman kiinnostavaa. Kysytäänkö Bossaliinasta, jos piiri voisi kokoontua siellä?
VastaaPoistaTämä.
VastaaPoista