maanantai 12. syyskuuta 2011

Joku uskoi mainokseen ja puri

7 kommenttia:

  1. Niin todellisuudessahan tämä on juuri sitä, mutta kuvana tämä minun on silmissäni ihan kuin maalaus. Moderni maalaus. Muutenkin haen selvästi juuri tätä, maalauksellista kulmaa valokuvaan. Kuvittelen ne suurina pintoina, pensselinvetoina, maaliläikkinä. Jokin sellainen kiehtoo nyt. Milloinkahan kuviin tulevat ihmiset?

    VastaaPoista
  2. Joo, tätä jää tuijottamaan, että mitä ihmettä. Moni asia näyttää ihan erilaiselta, kun sitä katsoo läheltä tai kaukaa. Se on joku taikatemppu, Kun katsot roskaa läheltä, se ei näytäkään enää roskalta.

    VastaaPoista
  3. Kirjailijatar: juuri tuota olen miettinyt, roskaa, joka ei ole roska. Samalla tavalla kun tarkentaa katseensa johonkin hyvin leikattuun laitettuun ja siis kaikki ulkoiset kriteerit täyttävään saattaa alkaa ihmetellä ihan hassuja juttuja: botoxihuulet alkavatkin näyttää ankan nokalta!

    VastaaPoista
  4. Kun tätä katselee tarkemmin, sieltä löytyy paljon eläväistä. Paljon kasvoja, eläimiä, kukkia, olioita. Eloton muuttuu katsojan silmissä eläväksi.

    Eikö olekin ovelaa, miten tulee kuvatuksi jokin aihe kuin loppuun? Ja sitten tietää, milloin on aika siirtyä kaluamaan seuraavaa ideaa. Pidän sitä lahjana keskittyä katsomaan tarkkaan, näkemään syvemmälle, tuntemaan ja iloitsemaan löydöistään.

    Sinunkin kuvistasi huomaa, miten aiheet ja käsittelytapa ovat tämän blogin aikana muuttuneet.

    Odotan ihmisiäsi, mutta kaikki aikanaan.

    VastaaPoista
  5. Mie luulen, että kun ihmiset tulevat, ensin tulevat vanhat.

    VastaaPoista