Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(129)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (9)
- ▼ huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2010
(6)
- ► joulukuuta (6)
Miten voi rauta olla kaunista tai ainakin houkuttelevaa. Pyytää astumaan sisään, vaikka portaat vievätkin ohi.
VastaaPoistaMinusta on hauskaa ja ällistyttävääkin, että joku toinenkin näkee kauneutta laivan rautaseinässä ja portaikossa. Minulle kun tuo kulman takaa tuleva valo ja sen hehkuttamat portaat täysin huurtuneen ikkunan läpi nähtynä oli niin huumaava näky.
VastaaPoistaAina ei itse välttämättä huomaisi, mutta toisen tarjoilemana pysähtyy katsomaan ja silloin näkee enemmän. Eli on taito tarjoilla ja herättää toinen katsomaan ja jos vielä näkee samoin, on tavoite saavutettu:) Ja toisaalta täytyy osata katsoa, molempien. On kiehtovaa katsella toisten ottamia valokuvia ja niistä huokuvia tarinoita, tunteita.
VastaaPoistaTämä on hieno!
VastaaPoistaToisaalla, ja sitten vielä sieltäkin toisaalla...
Minusta sellainen perinteisesti kauniina pidetty ei välttämättä olekaan niin kaunista. Se on vähän tylsää. Tässä on kauneutta, rosoista ja arvoituksellista.
VastaaPoistaKirjailijatar: Arvoituksellisuutta! Se on juuri oikea sana kuvaamaan sitä tunnetta kun tuo valo syttyi. Se taianomainen hetki kun tavallinen muuttuu salaperäiseksi ja aika tiivistyy siihen lasia pitkin valuvaan pisaraan.
VastaaPoistaTämä.
VastaaPoistatämän haluan nähdä suurena ehkä myös
VastaaPoista